Niinhän sitä luulisi

Ilta on alkanut aika kivasti. Semisti.

Tai siis, miten nyt baari-ilta voi alkaa, täällä Cabaretissa on ihan pipona väkeä ja monet kaatokunnossa.
Ihan sikkiä populaa.

Jaa, loputkin porukasta pääs paikalle, loistava juttu! Kyllä tähän pöydän ympärille vielä mahtuu,
joku lähti just hakemaan juotavaa.

Saan taas jutun juuresta kiinni ja kaikki hyvät jutut täytyy huutaa, jotta tyypit toisessa päässä pöytää kuulee. Alkoholi virtaa.

Tupakkahuoneessa on myös kauhee tungos, mutta normi hyvä meininki jatkuu kun mä pääsen takaisin.
Mä selitän käsilläni.

Ja just kun sain hyvän jutun loppuun yhen kanssa, toinen tulee tilal-

"Anteeks, saanks mä häiritä."
"Mitäh? Mä en kuullut?"
"ETTÄ SAANKS MÄ HÄIRITÄ."
"Öö, joo?"

Paikalle pimahtaa tyttö, rusetti päässä ja levee hymy naamalla. Se huutaa kovaa. On aika innoissaan.
Kännissä varmaan.

"Mun nimi on Noora, päivää."
"Jahas."
"Mikä sun nimi on?"
"Mua sanotaan Hekaks."
"Päivää, Heka!"

Kumma tyyppi, huvittava jopa. Tulla nyt ja esittäytyä ihan puskista. Kaverit kattoo pitkään vieressä.
Onneks ne ei kuule.

"Kattelin sua vaan tossa hetken ja halusin tulla ilmottamaan että oot aika komea."
"Jaaha, voi kiitos kauheesti."
"Jep, tosi komea, ei mulla oikeastaan muuta, halusin vaan tulla kertomaan silleen by the way."
"Kiitos!"
Mua naurattaa, huvittaa ja nolottaa sen puolesta. Vilkaisen kavereita, ne pidättelee naurua,
mut mä hymyilen sille.

"Joo, en mä enempää haluu häiritä, hauskaa illan jatkoa!"
"Kiitos samoin!"
Se kättelee, hymyilee taas leveesti kuin Naantalin aurinko ja kävelee syvälle tanssilattialle.
Ja mä kun luulin itse olevani jurrissa.

Matkasuunnitelma

Vittu kun on kylmä.

Mä jäädyn pian pystyyn, miksen mä jäänyt tonne sisälle oottamaan? Ihan sama, laitan hupun päähän. Joo, nyt on hyvä, mitä se kello taas olikaan? Onse kumma, kun ihminen ottaa kännykän esiin kattookseen kelloa, ja unohtaa sen siinä välissä, ei oo niinku enää tottakaan.

Karon pitäs silti olla täällä jo. Se ei oo yleensä myöhässä, ihme kyllä. Hähä, yleensä se joutuu oottelemaan mua! Mut... En mä oo valmis siihen et se tulee. Tai no olen kai, mullon kaikki kamat mukana, känny, liput, lompsa, henkkarit ku käydään Alkossa... Voi kökkö, kunpa se ei tulis ihan vielä, mä tarviin aikaa ajatella.
Taas soi Irinaa, voi elämä.

Eiku tulispa se sittenki. Heti. Saisin sen pois alta. Mun täytyy saada puhua sen kaa. Ja ku kerranki mulla on vakavaa sanottavaa, ni sit se ei ookkaan täällä. Mun on pakko sanoa se tänään.
Mun varpaat jäätyyyyyy.

Jäiköhän multa oikeesti jotain kämpille. Kaikilla muilla on ihan kauheesti kamaa mukana. Minne toikin on menossa, ihan helvetin ruma laukku. Vittu Lappiin varmaan, miks ihmisten tarttee lähteä niin pitkälle pitääkseen hauskaa? Okei no, kai osa näistä menee kotiin vaikka koulusta tai jotain, mut siis yleensä. Mä oon ilonen ihan mun omassa porukassa seuraavalla asemalla. Juna tulee ihan just muutenki, ellei se oo taas myöhässä.
Tanan veeär.

Ei tästä tuu yhtään mitään, mun pitäs olla niinku, orientoitunu siihen et tänään pidetään ihan helvetin hauskaa, ja sit mä vaan sotken mun omat ajatukset!
Oho, toi liukastu. Mun tarttee varoo kans, liukkaat pohjat, hyvä kun en ite lentäny perseelleni.
Ei, ku nyt keskityt, hei. Milleen mä sanon sen? Tai siis, MILLON, kyllä mä tiedän mitä mä sanon. Vai tiedänkö. Mitä jos Karo ei tajuukkaan? Tai jos se ei välitä yhtään ja vaan haistattaa mulle paskat. Ei, ei se silleen tekis, se on tosi kiltti, semmonen pehmis, se on aina ollu. Mut sit se varmaan vaan sanoo et hei, ollaan mieluummin kavereita.
Mä en saa sanottua sitä ees ittelleni.
En mä uskalla.

Se voi reagoida siihen silti miten vaan, mä en yhtään ihmettelis. Mäkin pelästysin jos joku heittäs sellasta mulle ihan tyhjästä. Mutku ei tää oo tyhjää, mä tykkään siitä niin paljon. Niinku, rakastan.
Vittu kun se on pelottava sana.

Mun tarttee odottaa et kukaan ei kuule. Mä en voi sanoa sitä tässä, kondu sais jonku slaagin! Pakko pystyä, pakko pystyä, mä pystyn siihen mä pystyn pystyn pystyn. Jos se sanoo ei ikinä, sit mä vaan vedän perseet ja itken huomenna. Tai siis, joo. Kai mä itkisin. Vähän. Eikä, mun jäi hei tumput kotiin. Kiva olla räkäsenä ja tunnustaa rakkautensa.
Tosi hyvä plään.

Venaa, huutaaks joku mun nimee? Joo, Karo, Karo tuli, se tuli just, ja junaki tulee jo tossa. Rauhotu. Nyt mun täytyy vaan päättää et mä sanon sen tänään. Joo. Mä sanon sen. Mä oon ihan varma.
On niin kylmä et mun poskiin sattuu ku hymyilen. Mut... Mua hymyilyttää aina kun mä nään Karon. Varsinki kun se sanoo mun nimen.
Niinku nyt.

Se oli eka ikinä joka sano mua Puhikseks.

Aina paikallaan

Jalat huutaa hallelujaa
kun kiireeltään ei ehdi pysähtyä
penkki hartaasti odottaa
peppu sopii varmasti tähän.

lepuuta
istuudu
paina puuta

Monta ystävää mahtuu vierelle
kaksi kolme ja seitsemän
penkki hartaasti istuttaa
siirrätkö peppuasi vähän.

istuudu
paina puuta
tapaa

Tuki ja turva samassa paikassa
kun maailma pettää
penkki hartaasti lohduttaa
kun muut horjuu ja jättää.

paina puuta
tapaa
tukeudu

Penkkejä on monenlaisia
punaisia puisia ja hajalla
penkki paikasta muistuttaa
se on sosiaalinen tapahtuma samalla.

tapaa
tukeudu
kohtaa