(vk4) - Penkinlämmitin

Oli kylmä.

Mä lämmitin mun käsiä ja katoin sitten kelloa. Ei ihme ettei junaa näkyny. Kello oli jo, mitä, puol yks yöllä ja Jyväskylän juna-asema ihan hiljaa. Oltiin odotettu sillä penkillä viimestä junaa kotiin Pieksämäelle varmaan kymmenestä asti, ja vartija kävi lukittees ovet jo yheltätoista. Pisti meet pihalle, eikä meil tullu ees mieleen, et ehkä sitä junaa ei tulis.
Puhista se ei haitannu lainkaan.
Se istu mun vieressä ja piti lunkisti käsiä taskussaan, ihan kun tää tammikuun kylmyys ei ois haítannu sitä yhtään. Sillä ei ollu ees tumppuja. Tuli vaan pimeempää, eikä me tehty lähtöä. Vaan istuttiin siinä penkillä ja oltiin hiljaa.

Hengitys huurustu pakkasessa.

Me oltiin tultu Puhiksen kaa vanhan kaverin työ viettään iltaa niinku tupareiden merkeissä. Kaveri asuu nykyään Hämeentiellä, ja me idiootit etittiin eka Hämeenkatua. Meni vähän vituiks, mut sit me löydettiin sinne. Kaikki kaverit oli jo siellä, osa ihan kännissä ja pitkin lattiaa. Mut meno oli silti aika jees. Se ei ollu semmosta örveltämistä niinku porukassa joskus käy, vaan semmosta nauramista ihan tyhmille jutuille. En tiiä oltiinks me aikustuttu vai mikä oli.

"Katoitsä Putouksen eilen."

Puhis rikko hiljasuuden. Mulla kesti hetki vastata, ihan kun oisin just heränny.
"E. Mut mä tallensin sen."
"Jaa, no. Emmä sit kerro sulle sitä hauskaa juttua, emmä haluu spoilata sua.", Puhis selitti lämpimikseen. Silleen se teki aina. Se oliki ollu nyt yllättävän kauan hiljaa. En mä kyllä yhtään ihmetelly täniltasen jälkeen.
"No... Kuulitsä sen jutun siitä muijasta, joka putos tos jokuaika takaperin Oulunjokeen."
"Hyväkun mä ees tiiän mis Oulu on. Kerro ny."
"Hähä, no, se putos sinne ja sit ne kaks kännistä pappaa meni pelastaan sitä. Sit ne nostiki esiin muijan jolla oli luistimet."
"Ei toi o mikään uutinen, toi on se vitsi minkä sä kerroit joskus.", mä naurahdin. Toi oli niin Puhiksen tapasta.
"Oho, ainii, mä kerroinki sen sulle, kökkö."

Me naurettiin hiljaa, ja paleltiin.

Puhis koitti nyt vaan keksiä sanottavaa sen sijaan, et me oltas puhuttu siitä mitä siellä bileissä tapahtu. Joku tunti ennen kun me lähettiin menemään, jätkät oli alkanu laulaan karaokea. Fiilis oli katossa ja kaikki laulo kovaa ja korkeelta, mä repeilin siinä lattialla Puhiksen vieressä. Meil oli molemmilla jo laskuhumala, ja just sillon kun tyypit veti täysillä sitä Irinan Pokka biisiä, se nykäs mua olkapäästä:
"Mä rakastan sua."
Mä en voinu uskoa. Sen henki haisi sillon ihan semmoselta greippikurkolta ja se tilanne oli joku maailman epäromanttisin. Miks se sano sen siellä? Joku olis voinu kuulla.
Mut mä halusin silti sanoa sille et mäkin rakastan sitä. Mä en kuitenkaan ehtiny, kun kertsi jo alko ja kaikki laulo ihan kympillä.

Siks me oltiin nyt tässä.

Oltiin kävelty niin hitaasti ja hiljaa, vältelty sitä aihetta ja silti se seuras meitä. Ihan kun se hiljasuus olis istunu siinä penkillä meen keskellä. Kyl Puhis muisti mitä se oli sanonu, sen näki päältä. Sillä oli kyl koivet pitkällään ku se retkotti siinä mun kyljessä, converset ihan lumessa. Mut se ei kattonu mua.
"Ehkä se juna ei hei tullu enää, ku on pyhä.", se yritti.
"Eikä oo."
"Häh."
"Ei oo enää pyhä. Mä katoin just kelloo, nyt on maanantai."
"Voi vittu, mulla on aikanen herätys huom-eiku tänään."
"Nii mullaki.", mullakaan ei juttu meinannu kulkea, vaikka me muuten voitiin puhua aina kaikesta. Oltiin bestikset, jos silleen pysty sanomaan. Mua harmitti. Ei pakkanen tai yö, ku se hiljasuus.

"Tiäkkö mitä.", Puhis sano ja vilkas mua ekan kerran sen jälkeen, ku lähettiin ulos.
"No sano."
"Oikeesti mä inhoon Irinaa. Kauhee tunnelmanpilaaja."

Sen nenä oli kylmästä punanen kun mä suutelin sitä.

.
.

I. Esittelyruno~

AI NIIN, unohdin kokonaan OTSIKON  ja että runoon piti tulla osa omasta kirjoittamisesta kun oli niin hinku päästä rustaamaan! Ja sitten vielä takerruin liikaa mallirunon synkkään ulkoasuun, niin tehdään tähän nyt sitten vastapainoksi toinen runo. xD Yhdistin sitten kuulemiani hyviä asioita aiemman runon osiin~ <3
Alempi on aiempi versio.


~**~


Noora on Noora


Noora ei taaskaan osaa pitää turpaansa kiinni
Nooralla on silti hauskoja juttuja
Noora on, oho, nyt jo kotona, yleensä se tulee kotiin vasta kuudelta
Noora inhoaa silti reissaamista, varsinkin yksin, kavereiden kanssa on kivempaa
Nooran pitäisi lihoa lisää, kun se on niin luikku
Nooralla on silti vahvat jalat
Nooran pitäisi jo olla täällä
Noora, mulla on ollut sua ikävä
Nooran kuuluisi laittaa tietokone kiinni
Nooralla on kuitenkin tavannut paljon ystäviä netin kautta
Nooran pitäisi oikeasti pitää sitä valkoista peruukkia
Nooran ei pitäisi pitää sitä mustaa peruukkia, ai niin, kun se onkin sen oma tukka, kauheesti lakkaa
Noora on kaksimielinen
Noora on avoin
Nooralla on pienet tissit
Nooralla on ihana nenä
Nooran ei pitäisi aina pukeutua niin poikamaisesti, pian ne , jätkätkin, oikeasti luulee sitä pojaksi ja menee pois
Noora näyttää silti hyvältä kun sen tukan sliippaa - niinku André Wickström
Noorasta ei taaskaan ota selvää, se vain sekoilee
Noora, ei ne ymmärrä mua niinkuin sinä
Noora on taas omissa maailmoissaan, ei se mitään kuule tai huomaa
Noora miettii taas uutta tarinaa mitä kirjoittaa


~**~

Tästä tulee jännää, katsotaan, kuka tunnistaa lausahduksensa~ Ja tunnistanko itseni.
Jokainen kohta on joskus minulle, muodossa tai toisessa sanottu. : D
(saatan muuttaa/lisäillä tähän jotain vielä ennen perjantaita)


~**~


Noora ei taaskaan osaa pitää turpaansa kiinni
Noora on, oho, nyt jo kotona, yleensä se tulee kotiin vasta kuudelta
Noora unohti taas
Noora saisi lakata valittamasta niin paljon
Nooran pitäisi lihoa lisää, kun se on niin luikku
Noora jätti sen taas auki
Nooran pitäisi jo olla täällä
Nooran kuuluisi laittaa tietokone kiinni
Nooran pitäisi nukkua enemmän
Nooran pitäisi nostaa kaukosäätimet lattialta
Nooran pitäisi oikeasti pitää sitä valkoista peruukkia
Noora on kaksimielinen
Nooran ei pitäisi pitää sitä mustaa peruukkia, ai niin, kun se onkin sen oma tukka, kauheesti lakkaa
Nooran pitäisi lakata valittamasta, ihan niinkuin sanoin
Nooran pitäisi olla hiljaa
Noora, sano jotain
Noora saisi joskus siivota
Nooralla on pienet tissit
Nooran ei pitäisi valvoa niin myöhään
Nooran ei pitäisi kehuskella niin paljoa
Nooran ei pitäisi aina pukeutua niin poikamaisesti, pian ne , jätkätkin, oikeasti luulee sitä pojaksi ja menee pois
Nooran pitäisi ilmoittaa menoistaan ajoissa, kun muut odottaa pakkasessa
Nooran pitäisi vastata viesteihinsä
Nooran pitäisi jo vastata, miksei se vastaa
Noorasta ei taaskaan ota selvää, se vaan sekoilee
Noora ei ymmärrä
Nooran pitäisi lakata hyppimästä ja selittämästä koko ajan
Nooran pitäisi auttaa
Noora, ei ne ymmärrä mua niinkuin sinä
Noora on taas omissa maailmoissaan, ei se mitään kuule tai huomaa

Huh, no tulipa negatiivinen katsaus Nooraan, mutta menin ihan muistin ja pohjistusrunon pohjalta. Siitä tuli vähintäänkin MINÄ. <3